takana ihana päivä,
ollaan kaikki ihan poikki. siiri nukahti naps vaan nopeasti ja mukisematta omaan sänkyynsä.
brunssilla tavattiin yhden kuukauden ikäinen nestor-poika, miten pieni se oli! oliko siiri joskus niin pieni? jotenkin haikeaa, miten nopeasti kasvuvaiheet unohtaa. on ihanaa nähdä pienen kasvavan, mutta silti usein ajattelen, että pysy aina siinä sylissä, tuhisevana, luottavaisena ja viattomana.
tätä vauvavaihetta tulee vielä joskus ihan kamala ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti